turkis

substantiivi

1. Karvapeite, joka voi kuulua eläimelle tai siitä valmistettu vaate.

   Talvella monet käyttävät turkiksia pysyäkseen lämpiminä.

Taivutus

yks. nom. turkis, yks. gen. turkiksen, yks. part. turkista, yks. ill. turkikseen, mon. gen. turkisten turkiksien, mon. part. turkiksia, mon. ill. turkiksiin.

Synonyymisanakirja

turkis

1. talja, vuota, iho, nahka.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Turkis on ollut osa talvipukeutumista vuosisatojen ajan.
Hän peri isoäidiltään vanhan turkiksen.
Turkiksen käyttö on herättänyt keskustelua eläinten oikeuksista.

Käännökset

Slangisanakirja

• karvakotsa: turkishattu

Riimisanakirja

turkis rimmaa näiden kanssa:

mokkaturkis, tekoturkis

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

turkinkielinen, turkinkyyhky, turkinpippuri, turkis, turkisala, turkiseläin