tuuli

substantiivi

  1. Ilmavirta, joka liikkuu korkeapaineesta matalapaineeseen.

    Tuuli puhalsi lehdet irti puusta.
Taivutus

yks. nom. tuuli, yks. gen. tuulen, yks. part. tuulta, yks. ill. tuuleen, mon. gen. tuulten tuulien, mon. part. tuulia, mon. ill. tuuliin.

Synonyymisanakirja

tuuli

  1. mieli, mieliala, mielentila.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kova tuuli puhalsi rannalla koko päivän.
Tuuli toi mukanaan viileyden helteeseen.
Hän kuunteli tuulen huminaa metsän läpi.

Etymologia

Alkuperältään vanha uralilainen kanta

suomalais-permiläinen tule; sukulaissanat viro tuul, karjala tuuli. Englanniksi wind

Slangisanakirja

  • blosis : Merihaassa on aina karsee blosis.

  • hiivari: tuuli / myrsky

Sanonnat

"Ei ole aina Antin tuuli, on sitä tuuli Tuomaallaakin."

"Ei ole aina Antin tuuli, Pietarin peräntakainen, vielä tuuli Tuomaankin."

"Ei Suomi näläkään kuole, niin kauan ku tuuli männyn latvaa heiluttaa."

"Jos siikanen pisti jalkaan, niin sitä parannettiin seuraavasti: voi pantiin voipaperin päälle muokattavaksi siten, ettei siihen saanut tuuli käydä Kipeä kohta voideltiin tällä vatkatulla voilla."

"Jos tuuli ei ole suotuisa, älä nosta purjeita."

Riimisanakirja

tuuli rimmaa näiden kanssa:

maatuuli, pohjatuuli, hankatuuli, juhlatuuli, laitatuuli, vastatuuli, puhetuuli, pyörretuuli, monsuunituuli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

tuulla, avotuuli, kaakko, anemo-, tuulonen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu

lol nimetön 1.12.2010