törkeily

substantiivi

1. Hävyttömällä tai loukkaavalla tavalla toimiminen.

   Törkeily aiheutti vakavia seuraamuksia.

Taivutus

yks. nom. törkeily, yks. gen. törkeilyn, yks. part. törkeilyä, yks. ill. törkeilyyn, mon. gen. törkeilyjen törkeilyiden törkeilyitten, mon. part. törkeilyjä törkeilyitä, mon. ill. törkeilyihin.

Synonyymisanakirja

törkeily

1. kaltoinkohtelu, epäkohteliaisuus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen törkeilynsä oli rajua.
Törkeily jatkui koko illan.
En siedä törkeilyä työpaikalla.

Käännökset

Riimisanakirja

törkeily rimmaa näiden kanssa:

järkeily, tärkeily

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

töpöttää, töpötys, törkeillä, törkeily, törkeys, törkeä