ullakko

substantiivi

  1. Rakennuksen ylin kerros, joka voi olla asuin- tai varastotilana.

    Ullakko oli täynnä vanhoja huonekaluja ja laatikoita.
Taivutus

yks. nom. ullakko, yks. gen. ullakon, yks. part. ullakkoa, yks. ill. ullakkoon, mon. gen. ullakkojen ullakoiden ullakoitten, mon. part. ullakkoja ullakoita, mon. ill. ullakkoihin ullakoihin.

Synonyymisanakirja

ullakko

  1. vintti, ullakkohuone, ullakkokerros, parvi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ullakko on remontoitu viihtyisäksi asuintilaksi.
Talon ullakko piilottaa monia vanhoja esineitä.
Ullakko on käytännöllinen säilytystila.

Etymologia

ruotsin sanasta 'ullak', tarkoittaen talon ylintä varastokerrosta

Slangisanakirja

  • pää, aivot

  • vintti : Vintillä oli snarat sellaste tsebojen varassa pyykkejä varte.

Riimisanakirja

ullakko rimmaa näiden kanssa:

illakko, villakko, rullakko

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

rojuinen, roina, roju, ylinen, vintti (2)

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro