urittaa
verbi
-
tehdä uraa, viiltoa tai syvennystä johonkin pintaan
Puuseppä uritti puupalkit tarkasti.
Taivutus
yks. nom. urittaa, yks. gen. uritan, yks. part. uritti, yks. ill. urittaisi, mon. gen. urittakoon, mon. part. urittanut, mon. ill. uritettiin.
Esimerkit
Hän yritti urittaa puupintaa tarkemmin.
Leikkausveitsi voi urittaa helposti nahkaa.
Kone urittaa metallilevyjä tarkasti.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä (rfdef) |
Riimisanakirja
urittaa rimmaa näiden kanssa:
harittaa, parittaa, kloorittaa, sorittaa, kuorittaa, fluorittaa, nuorittaa, suorittaa, vuorittaa