välke
substantiivi
-
heijastuvan tai kimaltelevan valon ilmiö
Joulukuusen kynttilöiden välke loi kodikkaan tunnelman.
Taivutus
yks. nom. välke, yks. gen. välkkeen, yks. part. välkettä, yks. ill. välkkeeseen, mon. gen. välkkeiden välkkeitten, mon. part. välkkeitä, mon. ill. välkkeisiin välkkeihin.
Synonyymisanakirja
välke
-
kimallus, säkenöinti, säihke, veitikka, vilke, pilke, hohde, hohto, hehku, loiste, loisto, välkkyminen, tuike.
Esimerkit
Välke veden pinnalla oli kaunis.
Kaukaisuudesta näkyi kaupungin valojen välkettä.
Joulukuusen koristeet heijastelivat välkettä huoneeseen.
Etymologia
Katso valkea; sukulaissanat viro välk (lightning). Englanniksi splendor
Käännökset
| englanti |
light gleaming gleam glitter scintillation |
| saksa | Glanz (m), Funkeln (m), Glitzern (m) |
| romania | strălucire (f) |
| venäjä | qualifier (f)lash вспы́шка (f), qualifier brilliance, glitter блеск (m), мерца́ние, блеск (m), сверка́ние, помеха, поме́хи (f)-p |
| ruotsi | blipp, pip, glitter |
| puola | blask (m) |
| italia | lustro, splendore |
Liittyvät sanat
läike, kilo (2), tuike, säihke, kimallus