vänrikki
substantiivi
-
yksikään puolustusvoimissa oleva upseeri arvoltaan
Vänrikki johti joukkojaan taitavasti.
Taivutus
yks. nom. vänrikki, yks. gen. vänrikin, yks. part. vänrikkiä, yks. ill. vänrikkiin, mon. gen. vänrikkien, mon. part. vänrikkejä, mon. ill. vänrikkeihin.
Esimerkit
Vänrikki antoi selkeät ohjeet joukoille.
Hän yleni vänrikiksi nuorena.
Vänrikki tunnettiin tiukasta kuristaan.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi fänrik. Englanniksi lieutenant
Käännökset
Sitaatit
"Koitetaanpas uudelleen, vänrikki, kyllä se siitä lähtee! (Kaarna)"
"Duoda, duoda. vänrikki dääldä dulee padaljoonani osia pakokauhussa, koita pidädelkkä heidä... Ja dulee däälä ehkä ryssiäkin... Koida pidädellä heidäkin!"
"Ennen ajattelin, että se on kuin Masi-sarjakuvan vänrikki Nappula, mutta sehän onkin Hönö."
Liittyvät sanat
suomennos, itse