vaikeutus
substantiivi
-
Tekijä, joka lisää vaikeutta tai haastetta tiettyyn toimintaan.
Hallittu vaikeutus voi joskus tehdä oppimisesta tehokkaampaa.
Taivutus
yks. nom. vaikeutus, yks. gen. vaikeutuksen, yks. part. vaikeutusta, yks. ill. vaikeutukseen, mon. gen. vaikeutusten vaikeutuksien, mon. part. vaikeutuksia, mon. ill. vaikeutuksiin.
Esimerkit
Meillä on vaikeutus aikataulussa.
Jokaisella projektilla on oma vaikeutuksensa.
Suunnittelija löysi ratkaisun vaikeutukseen.
Etymologia
Peräisin sanasta 'vaikeus', liittyen prosessiin tai asiaan, joka tekee jonkin vaikeaksi.
Käännökset
Läheisiä sanoja
vaikeusaste, vaikeuttaa, vaikeutua, vaikeutus, vaikka, vaikku