valloitus
substantiivi
-
Toiminta, jossa otetaan haltuunsa alue tai kohde.
Rooman valtakunnan laajeneminen perustui valloituksiin.
Taivutus
yks. nom. valloitus, yks. gen. valloituksen, yks. part. valloitusta, yks. ill. valloitukseen, mon. gen. valloitusten valloituksien, mon. part. valloituksia, mon. ill. valloituksiin.
Esimerkit
Valloitus kesti viisi päivää.
Tavoitteena on valloitus.
Valloitus on historian kirjaama.
Ja milloin olikaan näin syvän haavan veri lakkaava tihkumasta! Haavan toinen puoli oli: - pakko tunnustaa valloitus, mukautua olevaan todellisuuteen, hakea valloittajan suosiota, mielistellä häntä
Etymologia
Pohjautuu verbiin 'valloittaa' ja -us-pääte tekee siitä substantiivin, 'valloitus'.
Käännökset
englanti |
conquest |
Riimisanakirja
valloitus rimmaa näiden kanssa:
aloitus, heloitus, teloitus, veloitus, aikaveloitus, suoraveloitus, jälkiveloitus, silloitus, villoitus
Liittyvät sanat
kolonialismi, riemujuhla, avaruus, retkiLäheisiä sanoja
valloittamaton, valloittava, valloittavasti, valloitus, valloitusretki, valloitussota