verikoira
substantiivi
-
Koira, joka on koulutettu metsästämään tai löytämään saalis verijäljen avulla.
Verikoira onnistui jäljittämään haavoitetun eläimen.
Taivutus
yks. nom. verikoira, yks. gen. verikoiran, yks. part. verikoiraa, yks. ill. verikoiraan, mon. gen. verikoirien verikoirain, mon. part. verikoiria, mon. ill. verikoiriin.
Esimerkit
Verikoira seuraa saaliin hajujälkiä tarkasti.
Metsästäjä käytti verikoiraa erässä.
Verikoiran koulutus on aikaa vievää mutta palkitsevaa.
Etymologia
Muodostettu suomen sanoista 'veri' ja 'koira'. Viittaa koiraan, joka käyttää verta etsimistä.
Käännökset
| englanti |
bloodhound, sleuthhound |
| ranska | limier (m), détective (m) |
| saksa | Detektiv (m), Detektivin (f), Schnüffler (m), Schnüfflerin (f) |
| kreikka | λαγωνικό |
| italia | segugio (m) |
| venäjä | сы́щик (m), детекти́в (m), ище́йка (f) qualifier usually pejorative |
Riimisanakirja
verikoira rimmaa näiden kanssa:
vihikoira, rakkikoira, jälkikoira, sylikoira, malmikoira, pommikoira, supikoira, poliisikoira, kiinanpalatsikoira