viittoma
substantiivi
-
Käsimerkki, joka edustaa sanaa tai koko viestintäjärjestelmää
Koko viittoma oli hänelle hyvin tuttu.
Taivutus
yks. nom. viittoma, yks. gen. viittoman, yks. part. viittomaa, yks. ill. viittomaan, mon. gen. viittomien viittomain, mon. part. viittomia, mon. ill. viittomiin.
Esimerkit
Viittoma kertoi salaisen viestin.
Hän käytti viittomakieltä kommunikoidessaan.
Kädet muodostivat selkeän viittoman.
Etymologia
Johdettu 'viittoa'-verbistä, tarkoittaa käsimerkkiä tai elettä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
viittoilla, viittoilu, viittoja, viittoma, viittomakieli, viittomakielinen