vingunta
substantiivi
-
Kimeä ja korkea ääni.
Auton renkaista lähti kovaa vinguntaa.
Taivutus
yks. nom. vingunta, yks. gen. vingunnan, yks. part. vinguntaa, yks. ill. vinguntaan, mon. gen. vinguntojen vinguntain, mon. part. vinguntoja, mon. ill. vinguntoihin.
Esimerkit
Moottorisahan vingunta kajahti metsään.
Jatkuva vingunta kävi hermoille.
Viulun vingunta täytti konserttisalin.
Etymologia
Johtuu verbistä 'vinguttaa', viitaten jatkuvaan kimeään ääneen.
Käännökset
| englanti |
(non-gloss definition). (defn) |
Läheisiä sanoja
vingahdus, vingahtaa, vingerpori, vingunta, vinguttaa, vinguttaja