vinku
substantiivi
-
Korkea ja kimeä ääni tai ääntely.
Vinku täytti huoneen, kun mikroaaltouuni ilmoitti valmistumisesta.
Taivutus
yks. nom. vinku, yks. gen. vingun, yks. part. vinkua, yks. ill. vinkuun, mon. gen. vinkujen, mon. part. vinkuja, mon. ill. vinkuihin.
Esimerkit
Tässä lelussa on vinku sisällä.
Hän kuuli vinkun lähenevän.
Vinku teki siitä suositun lemmikkien keskuudessa.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä whine (gloss) |
Slangisanakirja
-
vinku-intiaani: toisrotuinen, halv : Siel stondas kaks jotai ihme vinku-intiaanii.
Läheisiä sanoja
vinksahdus, vinksahtaa, vinksin vonksin, vinku, vinkua, vino