virkaeläke
substantiivi
-
Eläke, joka myönnetään julkisella sektorilla työskenneelle henkilölle.
Hän alkoi nostaa virkaeläkettä jäätyään eläkkeelle valtion virasta.
Taivutus
yks. nom. virkaeläke, yks. gen. virkaeläkkeen, yks. part. virkaeläkettä, yks. ill. virkaeläkkeeseen, mon. gen. virkaeläkkeiden virkaeläkkeitten, mon. part. virkaeläkkeitä, mon. ill. virkaeläkkeisiin virkaeläkkeihin.
Esimerkit
Hän jäi eläkkeelle ja saa nyt virkaeläkettä.
Virkaeläke turvaa taloudellisesti eläkkeellä olevan.
Virkaeläke lasketaan palvelusvuosien mukaan.
Etymologia
Virka + eläke, jossa 'virka' tarkoittaa julkista tehtävää ja 'eläke' tarkoittaa rahakorvausta eläkkeelle siirtyneille
Käännökset
Riimisanakirja
virkaeläke rimmaa näiden kanssa:
eläke, perhe-eläke, taiteilijaeläke, osa-aikaeläke, osaeläke, kansaneläke, leskeneläke, lapseneläke, ansioeläke
Läheisiä sanoja
virkaanastujaispuhe, virkaehto, virkaehtosopimus, virkaeläke, virkaero, virkaheitto