vuorokaudenaika

substantiivi

1. Päivän tai yön tietty osuus, kuten aamu tai ilta.

   Olemme sopineet tapaamisen varhaiseksi aamuksi.

Taivutus

yks. nom. vuorokaudenaika, yks. gen. vuorokaudenajan, yks. part. vuorokaudenaikaa, yks. ill. vuorokaudenaikaan, mon. gen. vuorokaudenaikojen vuorokaudenaikain, mon. part. vuorokaudenaikoja, mon. ill. vuorokaudenaikoihin.

Synonyymisanakirja

vuorokaudenaika

1. aika, kellonaika.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Aamu on hänen lempivuorokaudenaikansa.
Vuorokaudenaika vaikuttaa ihmisen vireystilaan.
Eri vuorokaudenaikoina valo on erilaista.

Käännökset

Riimisanakirja

vuorokaudenaika rimmaa näiden kanssa:

vuodenaika, raskaudenaika, pakanuudenaika, nuoruudenaika, lapsuudenaika, onnenaika

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

vuoroittainen, vuoroittaisuus, vuorojärjestys, vuorokaudenaika, vuorokausi, vuorokausimaksu