yksinvaltaisuus
substantiivi
-
Valta, jota yksi henkilö tai ryhmä käyttää yksin.
Historia tuntee esimerkkejä yksinvaltaisuudesta eri kulttuureissa.
Taivutus
yks. nom. yksinvaltaisuus, yks. gen. yksinvaltaisuuden, yks. part. yksinvaltaisuutta, yks. ill. yksinvaltaisuuteen, mon. gen. yksinvaltaisuuksien, mon. part. yksinvaltaisuuksia, mon. ill. yksinvaltaisuuksiin.
Esimerkit
Hänen yksinvaltaisuutensa pelotti kansaa.
Yksinvaltaisuus voi johtaa väärinkäytöksiin.
Ihmiset vastustivat diktaattorin yksinvaltaisuutta.
Etymologia
Alkuperä sanasta 'yksinvaltias', joka koostuu sanoista 'yksin' (ensisijainen muoto itse) ja 'valtias' (hallitsija).
Käännökset
| englanti |
The quality of being autocratic. The manners of an autocrat. |
Riimisanakirja
yksinvaltaisuus rimmaa näiden kanssa:
vihaisuus, alhaisuus, vainoharhaisuus, varhaisuus, uskaliaisuus, puheliaisuus, toimeliaisuus, armeliaisuus, uneliaisuus, vaateliaisuus
Läheisiä sanoja
yksinvalta, yksinvaltainen, yksinvaltaisesti, yksinvaltaisuus, yksinvaltiaasti, yksinvaltias