yksinvaltias

substantiivi

1. Henkilö, joka hallitsee yksin kokonaan.

   Kuningas oli maansa yksinvaltias.

Taivutus

yks. nom. yksinvaltias, yks. gen. yksinvaltiaan, yks. part. yksinvaltiasta, yks. ill. yksinvaltiaaseen, mon. gen. yksinvaltiaiden yksinvaltiaitten, mon. part. yksinvaltiaita, mon. ill. yksinvaltiaisiin yksinvaltiaihin.

Synonyymisanakirja

yksinvaltias

1. hirmuhallitsija, tyranni, itsevaltias, despootti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän oli maansa yksinvaltias.
Yksinvaltias teki päätökset itsenäisesti.
Kansalaiset alkoivat kapinoida yksinvaltiaan käskyjä vastaan.

Hän sai kasvatuksensa erään tätinsä luona, jonka mies oli hirmuinen yksinvaltias ja piti koko taloa mitä ankarimmassa pelossa

Keisarillisia hän vain teititteli niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä, tervehtiessä sanoi "päivää!" ja hyvästellessä "no hyvästi vain!" Olisi voinut luulla, että koko Venäjän tsaari ja ehdoton yksinvaltias, ankara Nikolai I, joka piti suuriruhtinaitakin loitolla omasta ylhäisestä henkilöstään, olisi toki vaatinut paroni Clodtiltakin edes jonkinlaisia erikoisemman arvonannon ilmauksia

Käännökset

Riimisanakirja

yksinvaltias rimmaa näiden kanssa:

valtias, itsevaltias, kaikkivaltias, hirmuvaltias

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

yksinvaltaisesti, yksinvaltaisuus, yksinvaltiaasti, yksinvaltias, yksinvaltius, yksinäinen