yläpinta
substantiivi
-
Objektin tai materiaalin ylin pinta-alue.
Pöydän yläpinta oli hieman naarmuuntunut.
Taivutus
yks. nom. yläpinta, yks. gen. yläpinnan, yks. part. yläpintaa, yks. ill. yläpintaan, mon. gen. yläpintojen yläpintain, mon. part. yläpintoja, mon. ill. yläpintoihin.
Esimerkit
Pöydän yläpinta on vasta maalattu.
Hän pyyhkii jatkuvasti yläpintaa.
Yläpinta kiilteli kirkkaasti.
Etymologia
Muodostuu osista 'ylä-' (ylempi) ja 'pinta'.
Käännökset
| englanti |
upper surface |
Riimisanakirja
yläpinta rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Liittyvät sanat
samettitatti, kehnäsieni, otelauta, ruusukivi, yläkierre