intransitiiviverbi
substantiivi
-
verbi, jolla ei ole objektia
Esimerkiksi verbi nukahtaa on intransitiiviverbi.
Taivutus
yks. nom. intransitiiviverbi, yks. gen. intransitiiviverbin, yks. part. intransitiiviverbiä, yks. ill. intransitiiviverbiin, mon. gen. intransitiiviverbien, mon. part. intransitiiviverbejä, mon. ill. intransitiiviverbeihin.
Synonyymisanakirja
intransitiiviverbi
-
intransitiivi, intransitiivinen verbi.
Esimerkit
Esimerkki intransitiiviverbistä on 'nukkua'.
Intransitiiviverbit eivät vaadi suoraa objektia.
'Hymyillä' on toinen intransitiiviverbi.
Etymologia
Kombinaatio latojen sanasta 'intransitivus' ja suomalaisesta sanasta 'verbi', tarkoittaen verbiä, joka ei ota objektia.
Käännökset
| englanti |
intransitive verb, intransitive verb form |
Riimisanakirja
intransitiiviverbi rimmaa näiden kanssa:
refleksiiviverbi, transitiiviverbi
Läheisiä sanoja
intos, intoutua, intransitiivinen, intransitiiviverbi, intresantti, intressi