ironikko
substantiivi
-
Henkilö, joka usein käyttää ironiaa
Hän on tunnettu ironikko, joka osaa kääntää tilanteen huumoriksi.
Taivutus
yks. nom. ironikko, yks. gen. ironikon, yks. part. ironikkoa, yks. ill. ironikkoon, mon. gen. ironikkojen ironikoiden ironikoitten, mon. part. ironikkoja ironikoita, mon. ill. ironikkoihin ironikoihin.
Esimerkit
Hän on tunnettu ironikko.
Ironikon huumorintaju ei aina miellytä kaikkia.
Ironikko nauttii tilanteisiin piilotetusta totuudesta.
Etymologia
Johdettu sanasta 'ironia'.
Käännökset
englanti |
ironist |
Riimisanakirja
ironikko rimmaa näiden kanssa:
sinfonikko, monikko, filharmonikko, miljoonikko, monimiljoonikko, kroonikko
Läheisiä sanoja
irokeesi, irokeesikampaus, ironia, ironikko, ironinen, ironisesti