kellokalle

substantiivi

1. henkilö, joka myöhästyy usein

   Hän on tunnettu kellokalle työpaikallaan.

Taivutus

yks. nom. kellokalle, yks. gen. kellokallen, yks. part. kellokallea, yks. ill. kellokalleen, mon. gen. kellokallejen kellokallein, mon. part. kellokalleja, mon. ill. kellokalleihin.

Synonyymisanakirja

kellokalle

1. konttoristi, toimihenkilö.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kellokalle on vanha horlogeri.
Isä vei kellonsa kellokallen korjattavaksi.
Kellokalle osaa korjata vanhatkin kellot.

Käännökset

Slangisanakirja

• työnarvioitsija / edelliseen verrattava hlö

Riimisanakirja

kellokalle rimmaa näiden kanssa:

kalle, kuumakalle, paikalle, messikalle, tarkalle, tiukalle, kylmäkalle

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kellohelma, kellohelmainen, kellojensoitto, kellokalle, kellokanerva, kellokas