kellokas
substantiivi
-
kellomaisia kukintoja tuottava kasvi
Pihallani kasvaa kaunis kellokas.
Taivutus
yks. nom. kellokas, yks. gen. kellokkaan, yks. part. kellokasta, yks. ill. kellokkaaseen, mon. gen. kellokkaiden kellokkaitten, mon. part. kellokkaita, mon. ill. kellokkaisiin kellokkaihin.
Esimerkit
Mehiläiset pörräsivät kellokkaan ympärillä.
Kellokas kukkii heinäkuusta elokuuhun.
Kellokas on tyypillinen suokasvi.
Etymologia
Muodostettu sanasta 'kello' lisäämällä johdin '-kas', viittaa henkilöön tai esineeseen, joka liittyy kelloihin.
Käännökset
| englanti |
bellwether |
| ranska | mouton meneur du troupeau (m), meneur du troupeau (m) |
| saksa | Leithammel (m) |
| ruotsi | skällgumse, ledargestalt, rättesnöre |
Läheisiä sanoja
kellojensoitto, kellokalle, kellokanerva, kellokas, kellokasvi, kellokoneisto