kokka
substantiivi
-
aluksen tai lentokoneen etuosa
Kapteeni ohjasi laivan kauas, kunnes kokka kääntyi satamaan päin.
Taivutus
yks. nom. kokka, yks. gen. kokan, yks. part. kokkaa, yks. ill. kokkaan, mon. gen. kokkien kokkain, mon. part. kokkia, mon. ill. kokkiin.
Esimerkit
Kokka törmäsi laiturin reunaan.
Veneen kokka kääntyi kohti auringonlaskua.
Kokka nousi aaltojen ylle.
Etymologia
Tulee alun perin germaanisesta 'koka', joka tarkoitti veneen keulaa.
suomalais-ugrilainen kantakieli kokka. Englanniksi bow (of ship)
Käännökset
Slangisanakirja
-
kokkaa: laittaa ruokaa
-
kokkari: kokoomuslainen
-
kokkarit: coctail-tilaisuus / juhlat / kutsut : Siel oli jotkut ihme kokkarit, jengii oli ku pipoo.
Liittyvät sanat
hanka, kohista, keula, vene, halkaistaLäheisiä sanoja
koketeerata, koketteria, koketti, kokka, kokkaaja, kokkailla