kukko

substantiivi

  1. Aikuinen urospuolinen kana, erityisesti sen laulamisen vuoksi tunnettu.

    Kukko kiekaisi äänekkäästi aamunkoitteessa.
Taivutus

yks. nom. kukko, yks. gen. kukon, yks. part. kukkoa, yks. ill. kukkoon, mon. gen. kukkojen, mon. part. kukkoja, mon. ill. kukkoihin.

Synonyymisanakirja

kukko

  1. ukko, Kukko, suku Kukot.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Aamulla kukko kiekaisee kovaan ääneen.
Naapurin kukko herättää koko kylän.
Hänellä on kotonaan kaunis kukko.

Etymologia

Indoeurooppalaisista kielistä peräisin oleva sana, joka tarkoittaa kukkoa, uroslintua.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kukk, karjala kukki. Englanniksi cock

Slangisanakirja

  • kukkoilee: olla olevinaan / "pomotella" : Ku se oli ekaa päivää tääl, nii se jo kukkoili kaikille.

Sanonnat

"Ei kukko käskien laula, eikä kana kotkota."

"Ei kukko käskien laula."

"Ei kukko laulaen käske."

"Elä vielä lähe, meijän kukko laulaa niin aekasin."

"Jos kukko Mattina räystään alla nokkansa kastelee, niin härkä Mariana janoon kuolee."

Riimisanakirja

kukko rimmaa näiden kanssa:

kalakukko, kalkkunakukko, patakukko, hanhikukko, fasaanikukko, karikukko, teerikukko, savikukko, riikinkukko

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kalakukko, lanttukukko, savikukko, tappelukukko

Läheisiä sanoja

kukkeus, kukkia, kukkimisaika, kukko, kukkoilla, kukkoilu

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro