kultakimpale
substantiivi
-
Isompi kultapalanen, joka on löytynyt maasta tai vedestä.
Kultakimpale teki hänestä rikkaan yhdessä yössä.
Taivutus
yks. nom. kultakimpale, yks. gen. kultakimpaleen, yks. part. kultakimpaletta, yks. ill. kultakimpaleeseen, mon. gen. kultakimpaleiden kultakimpaleitten, mon. part. kultakimpaleita, mon. ill. kultakimpaleisiin kultakimpaleihin.
Esimerkit
Vuorelta löytyi valtava kultakimpale.
Kaivosmiehet iloitsivat kultakimpaleen löydöstä.
Kultakimpale oli kirkas ja painava.
Käännökset
englanti |
bullion |
Läheisiä sanoja
kultakello, kultakenttä, kultaketju, kultakimpale, kultakirjain, kultakoru