kultakoru

substantiivi

1. Koriste- tai jalokivikoru, joka on valmistettu kullasta.

   Kultakoru oli arvokas perintökalleus.

Taivutus

yks. nom. kultakoru, yks. gen. kultakorun, yks. part. kultakorua, yks. ill. kultakoruun, mon. gen. kultakorujen, mon. part. kultakoruja, mon. ill. kultakoruihin.

Synonyymisanakirja

kultakoru

1. koru.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän käyttää aina kultakorua juhlatilaisuuksissa.
Kultakoru nostaa asun arvoa.
Koruliikkeessä myydään paljon erilaisia kultakoruja.

Käännökset

Riimisanakirja

kultakoru rimmaa näiden kanssa:

rintakoru

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kultaketju, kultakimpale, kultakirjain, kultakoru, kultakruunu, kultakuoriainen