kunniaton

adjektiivi

1. Henkilö tai teko, jolta puuttuu kunnia tai joka on häpeällinen.

   Hänen käytöksensä oli kunniaton ja tuomittava.

Taivutus

yks. nom. kunniaton, yks. gen. kunniattoman, yks. part. kunniatonta, yks. ill. kunniattomaan, mon. gen. kunniattomien kunniatonten, mon. part. kunniattomia, mon. ill. kunniattomiin.

Synonyymisanakirja

kunniaton

1. häpeällinen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen käytöksensä oli kunniaton.
Kunniaton teko toi häpeää perheelle.
Hän kielsi osallistuneensa kunniattomaan toimintaan.

Käännökset

Sitaatit

• "Olen hyvin tyly Risto Rytiä vastaan pappina teologisista syistä: hänen uskontonsa on perkelemäistä sekoilua henkimaailman ja oman saastaisen sielullisuuden kanssa."

Riimisanakirja

kunniaton rimmaa näiden kanssa:

asiaton, viaton

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniaton, kunniattomasti, kunniatuomioistuin