kuokkia

verbi

1. Käyttää kuokkaa maan muokkaamiseen.

   Vanha mies kuokki ahkerasti peltoaan iltamyöhään.

Taivutus

yks. nom. kuokkia, yks. gen. kuokin, yks. part. kuokki, yks. ill. kuokkisi, mon. gen. kuokkikoon, mon. part. kuokkinut, mon. ill. kuokittiin.

Synonyymisanakirja

kuokkia

1. häiritä, keskeyttää, sekaantua jhk, olla kuokkavieraana.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän päätti kuokkia vanhaa kasvimaata.
Kuokkia pystyi pitkään ilman taukoa.
Kuokkia pitää aikaisin keväällä.

Käännökset

Riimisanakirja

kuokkia rimmaa näiden kanssa:

ruokkia

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kuokkarullaäes, kuokkavieras, kuokkaviljely, kuokkia, kuokkija, kuola