kurko
substantiivi
-
Henkilönimitys, joka viittaa taitavuuteen tai johtajuuteen.
Hän oli joukkuueen varsinainen kurko pelissä.
Taivutus
yks. nom. kurko, yks. gen. kurkon, yks. part. kurkoa, yks. ill. kurkoon, mon. gen. kurkojen, mon. part. kurkoja, mon. ill. kurkoihin.
Esimerkit
Kurko on vanha suomalainen nimi.
Kurko tunnetaan rohkeudestaan.
Hän on Kurko nimeltään.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä A king. patakurko = king of spades (inflection of) Sunday |
Slangisanakirja
-
kuningas korttipelissä : Kurkopari hakkaa aina huoraparin ja solttuparin.
Riimisanakirja
kurko rimmaa näiden kanssa:
korko, kiilakorko, lainakorko, markkinakorko, huutokauppakorko, rautakorko, primekorko, viitekorko, piikkikorko, reaalikorko
Läheisiä sanoja
kurkkutulehdus, kurkkuviipale, kurkkuääni, kurko, kurkotella, kurkottaa