merilintu
substantiivi
-
Lintulajin, joka asuu tai ruokkii merellä.
Merilinnut pesivät usein kallioisilla saarilla.
Taivutus
yks. nom. merilintu, yks. gen. merilinnun, yks. part. merilintua, yks. ill. merilintuun, mon. gen. merilintujen, mon. part. merilintuja, mon. ill. merilintuihin.
Synonyymisanakirja
merilintu
-
vesilintu, rantalintu, ruokki, lunni, kuikkalintuihin kuuluva merilintu.
Esimerkit
Merilintu voi sukeltaa syvälle kalan perässä.
He kuvailivat kauniin merilinnun.
Saaristossa näkee monia erilaisia merilintuja.
Etymologia
Yhdistelmä 'meri' ja 'lintu', tarkoittaa meriympäristössä elävää lintua.
Käännökset
| englanti |
sea bird, seabird, seafowl |
| ranska | oiseau de mer, oiseau marin |
| saksa | Seevogel (m), Meeresvogel (m) |
| kreikka | θαλασσοπούλι |
| latina | mergus |
| venäjä | морска́я пти́ца (f) |
Riimisanakirja
merilintu rimmaa näiden kanssa:
lokkilintu, häkkilintu, uunilintu, sihteerilintu, vesilintu
Liittyvät sanat
suulaLäheisiä sanoja
merileijona, merilevä, meriliikenne, merilintu, merilohi, merilokki