meriläinen
substantiivi
-
Henkilö, joka asuu tai työskentelee merellä.
Kapteeni on todellinen meriläinen, viettänyt vuosia valtamerillä.
Taivutus
yks. nom. meriläinen, yks. gen. meriläisen, yks. part. meriläistä, yks. ill. meriläiseen, mon. gen. meriläisten meriläisien, mon. part. meriläisiä, mon. ill. meriläisiin.
Esimerkit
Matti on ylpeä meriläinen ja tuntee hyvin saaristonsa.
Meriläiset ovat tottuneet vaihteleviin sääolosuhteisiin.
Meriläisillä on pitkät perinteet veneenrakennuksessa.
Etymologia
Muodostettu 'meri' ja -läinen-pääte, joka viittaa alueeseen tai paikkaan liittyvään henkilöön.
Käännökset
Riimisanakirja
meriläinen rimmaa näiden kanssa:
lipeäinen, ylhäinen, pyhäinen, viimepyhäinen, vähäinen, myöhäinen, iltamyöhäinen, mattimyöhäinen, yömyöhäinen, iäinen
Läheisiä sanoja
merilintu, merilohi, merilokki, meriläinen, meriläismallinen, merimaali