olemattomuus

substantiivi

1. tila, jossa ei ole olemassa mitään; ei-olemassaolo.

   Olemattomuus tuntui painostavalta, kun hän seisoi yksin pimeässä huoneessa.

Taivutus

yks. nom. olemattomuus, yks. gen. olemattomuuden, yks. part. olemattomuutta, yks. ill. olemattomuuteen, mon. gen. olemattomuuksien, mon. part. olemattomuuksia, mon. ill. olemattomuuksiin.

Synonyymisanakirja

olemattomuus

1. tila, pilvissä, perättömyys, vilpillisyys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Olemattomuus on käsite, joka viittaa olemassaolon puutteeseen tai ei-olemassaoloon. Filosofisesti olemattomuus voi viitata moniin eri teemoihin, kuten tyhjyyteen, ei-olemiseen tai siihen, että jokin asia on poissa tai ei ole koskaan ollut olemassa. Olemattomuuden käsitteen ymmärtäminen on tärkeää monilla alueilla, kuten metafysiikassa, teologiassa ja eksistentialismissa. Esimerkiksi eksistentialistisessa filosofiassa olemattomuus voi liittyä yksilön kokemukseen elämän merkityksellisyydestä ja identiteetistä. Olemattomuus voi myös esiintyä taiteessa ja kirjallisuudessa, symboloimassa surua, menetyksiä tai elämän haasteita.

Esimerkit

Järjestyksen olemattomuus häiritsi häntä.
Hän mietti olemattomuuden merkitystä.
Olemattomuus voi olla vaikea käsittää.

Käännökset

Riimisanakirja

olemattomuus rimmaa näiden kanssa:

alastomuus, hampaattomuus, selkärangattomuus, rahattomuus, tahattomuus, rauhattomuus, asiattomuus, viattomuus, ajattomuus, rajattomuus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

oleksia, olemassaolo, olematon, olemattomuus, olemus, olennainen