penkka
substantiivi
-
Tien tai muun alueen reuna, johon maa on kasautunut.
Auto pysäköitiin lumiselle penkalle.
Taivutus
yks. nom. penkka, yks. gen. penkan, yks. part. penkkaa, yks. ill. penkkaan, mon. gen. penkkojen penkkain, mon. part. penkkoja, mon. ill. penkkoihin.
Esimerkit
Tie oli liukas
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi bank. Englanniksi bank, steep slope
Käännökset
| englanti |
bank mound |
| saksa | Erdhügel (m), Erdwall (m), Ufer |
| italia | terrapieno (m), tumulo (m), cumulo (m), monticello (m), riva (f), sponda (f), argine (m), ripa (f) |
| latina | tumulus (m) |
| puola | kopiec (m), brzeg (m)-in |
| venäjä | на́сыпь (f), холм (m), бе́рег (m), брег (m) qualifier archaic or poetic |
| ranska | rive (f) |
| kreikka | όχθη (f) |
| ruotsi | bank |
Slangisanakirja
-
penkkarit: penkinpainajaiset : Faija oli jo alkuillasta ihan pelti kii.
Liittyvät sanat
pengerLäheisiä sanoja
penkinpainajaisajelu, penkinpainajaiset, penkinpää, penkka, penkkarit, penkki