perusolemus

substantiivi

1. Jonkin asian tai olion ydinluonne tai perusominaisuus.

   Ihmisen perusolemus voi ilmetä stressaavissa tilanteissa.

Taivutus

yks. nom. perusolemus, yks. gen. perusolemuksen, yks. part. perusolemusta, yks. ill. perusolemukseen, mon. gen. perusolemusten perusolemuksien, mon. part. perusolemuksia, mon. ill. perusolemuksiin.

Synonyymisanakirja

perusolemus

1. ydin, olemus, keskipiste, keskiö, pääkohta, sydän, keskusta, sisältö, pääosa, tärkeä piirre.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen perusolemus on rauhallinen.
Talon perusolemus säilyi ennallaan.
Perusolemus määrittelee tyylin.

Käännökset

Sanonnat

"Tämä yhteiskuntamme, tämä elämämme, on kulkenut minuuden lumoissa Ihminen pyrkii elämään erillistä minuutta Ja kuitenkin, kun ihminen tulee normaalitilaan, hän kykenee tuntemaan spontaania myötätuntoa, rakkautta, toista ihmistä, lasta, kissanpoikaa, kaikkea olevaista kohtaan Tuo totuus, tuo perusolemus, tuo ihmisen sisin, jumalallisin, mitä ihmisessä on, on aina läsnä."

Riimisanakirja

perusolemus rimmaa näiden kanssa:

olemus, ydinolemus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

perusmuotoinen, perusmuuri, perusoikeus, perusolemus, perusolettamus, perusominaisuus