puhina
substantiivi
-
Hiljainen tai vaimea ääni, joka syntyy esimerkiksi hengittäessä.
Nukkuvan lapsen puhina oli rauhoittava.
Taivutus
yks. nom. puhina, yks. gen. puhinan, yks. part. puhinaa, yks. ill. puhinaan, mon. gen. puhinoiden puhinoitten puhinain, mon. part. puhinoita, mon. ill. puhinoihin.
Esimerkit
Puhina kuului hakkuualueelta.
Hän heräsi oudoon puhinaan yöllä.
Puhina pelotti lapsia metsäretkellä.
Käännökset
englanti |
puff |
Läheisiä sanoja
puhevälit, puheyhteys, puheääni, puhina, puhista, puhjeta