räjäytin
substantiivi
-
Laite, jota käytetään räjäyttämisen aikaansaamiseksi.
Rakennustyömaalla käytettiin räjäytintä kallion murtamiseen.
Taivutus
yks. nom. räjäytin, yks. gen. räjäyttimen, yks. part. räjäytintä, yks. ill. räjäyttimeen, mon. gen. räjäyttimien räjäytinten, mon. part. räjäyttimiä, mon. ill. räjäyttimiin.
Esimerkit
Räjäytin aiheutti kovan äänen.
Räjäytintä käytettiin kaivoksessa.
Räjäyttimen käyttö vaatii ammattitaitoa.
Etymologia
Sanan perusosa 'räjäyttää', alkujaan suomessa merkiten voimakasta purkausta.
Käännökset
| englanti |
detonator |
Riimisanakirja
räjäytin rimmaa näiden kanssa:
törmäytin, näytin, pysäytin, hätäpysäytin
Läheisiä sanoja
räjähdysvoimakkuus, räjähtämispiste, räjähtää, räjäytin, räjäyttää, räjäytys