rantakivikko
substantiivi
-
kivinen ranta-alue.
Rantakivikko teki laiturille pääsyn haastavaksi.
Taivutus
yks. nom. rantakivikko, yks. gen. rantakivikon, yks. part. rantakivikkoa, yks. ill. rantakivikkoon, mon. gen. rantakivikkojen rantakivikoiden rantakivikoitten, mon. part. rantakivikkoja rantakivikoita, mon. ill. rantakivikkoihin rantakivikoihin.
Esimerkit
Rantakivikko vaikeutti kulkemista.
Rantakivikossa näkyi monia merieläimiä.
Hän etsi simpukoita rantakivikolta.
Käännökset
Läheisiä sanoja
rantakatu, rantakirppu, rantakivi, rantakivikko, rantakoivikko, rantakoivu