rantakoivu

substantiivi

1. koivu, joka kasvaa rannalla tai veden äärellä.

   Rantakoivut huojuivat kevyessä tuulessa.

Taivutus

yks. nom. rantakoivu, yks. gen. rantakoivun, yks. part. rantakoivua, yks. ill. rantakoivuun, mon. gen. rantakoivujen, mon. part. rantakoivuja, mon. ill. rantakoivuihin.

Synonyymisanakirja

rantakoivu

1. vesikoivu, vesakoivu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rantakoivut kasvat rannalla korkeiksi.
Rantakoivuilla oli valkoiset rungot.
Hän kiipesi pieneen rantakoivuun.

Käännökset

Riimisanakirja

rantakoivu rimmaa näiden kanssa:

pihakoivu, riippakoivu, visakoivu, ritvakoivu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rantakivi, rantakivikko, rantakoivikko, rantakoivu, rantakukka, rantakäärme