rantakäärme
substantiivi
-
käärmelaji, joka elää usein rannoilla.
Rantakäärme luikerteli hiljaa kaislikossa.
Taivutus
yks. nom. rantakäärme, yks. gen. rantakäärmeen, yks. part. rantakäärmettä, yks. ill. rantakäärmeeseen, mon. gen. rantakäärmeiden rantakäärmeitten, mon. part. rantakäärmeitä, mon. ill. rantakäärmeisiin rantakäärmeihin.
Esimerkit
Rantakäärme luikerteli vedessä.
Hän näki rantakäärmeen kivellä.
Rantakäärmeet ovat yleisiä Suomen rannoilla.
Etymologia
Yhdistelmä 'ranta' ja 'käärme', tarkoittaen käärmettä, joka elää usein veden lähellä.
Käännökset
Riimisanakirja
rantakäärme rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Liittyvät sanat
tarhakäärme, käärmeLäheisiä sanoja
rantakoivikko, rantakoivu, rantakukka, rantakäärme, rantaleijona, rantaleikki