rantakukka
substantiivi
-
rannalla kasvava kukka.
Rantakukka toi väriä hiekkaiselle polulle.
Taivutus
yks. nom. rantakukka, yks. gen. rantakukan, yks. part. rantakukkaa, yks. ill. rantakukkaan, mon. gen. rantakukkien rantakukkain, mon. part. rantakukkia, mon. ill. rantakukkiin.
Esimerkit
Rantakukkien värit loistivat auringossa.
Hän poimi rantakukkia kimppuunsa.
Rantakukka houkutteli perhosia puoleensa.
Käännökset
| englanti |
loosestrife purple loosestrife, spiked loosestrife |
| romania | răchitan (m) |
| ruotsi | fackelblomster |
Riimisanakirja
rantakukka rimmaa näiden kanssa:
saunakukka, laitakukka, maakuntakukka, kuivakukka
Läheisiä sanoja
rantakivikko, rantakoivikko, rantakoivu, rantakukka, rantakäärme, rantaleijona