reisi
substantiivi
-
Ihmisen tai eläimen jalan yläosa, joka ulottuu lonkasta polveen.
Hänellä on haava oikeassa reidessään.
Taivutus
yks. nom. reisi, yks. gen. reiden, yks. part. reittä, yks. ill. reiteen, mon. gen. reisien reitten, mon. part. reisiä, mon. ill. reisiin.
Esimerkit
Olen loukannut oikean reisini.
Reisin ympärillä on mustelma.
Hänellä on kova kipu vasemmassa reisissä.
Etymologia
suomalais-permiläinen rayti, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro reis, karjala rejzhi, pohjoissaame ruoida (knee-bend). Englanniksi thigh
Käännökset
Slangisanakirja
-
tyttö / nainen : Aika siisti reisi tos takana, vai?
Liittyvät sanat
-reitinen, polvinivel, sääriluu, teipata, taskuLäheisiä sanoja
reippailla, reippailu, reippaus, reisi, reisilihas, reisiluu