risahdus
substantiivi
-
ääni, joka syntyy kun jotain murtuu tai rikkoutuu
Kuului risahdus, kun oksa katkesi.
Taivutus
yks. nom. risahdus, yks. gen. risahduksen, yks. part. risahdusta, yks. ill. risahdukseen, mon. gen. risahdusten risahduksien, mon. part. risahduksia, mon. ill. risahduksiin.
Synonyymisanakirja
risahdus
-
napsahdus, napsaus, rasahdus, rusahdus, rätinä, ritinä.
Esimerkit
Pieni risahdus kuului ulkoa.
Risahtelua kuului askeleista.
Etymologia
Ääntä kuvaileva, liittyy rapisevaan tai risahtavaan ääneen.
Käännökset
Riimisanakirja
risahdus rimmaa näiden kanssa:
rasahdus, seisahdus, hisahdus, haksahdus, naksahdus, raksahdus, niksahdus, vinksahdus, loksahdus
Liittyvät sanat
risaus, pelästyttääLäheisiä sanoja
ripustuskoukku, risa, risahdella, risahdus, risahtaa, risahtelu