riuku

substantiivi

1. Pitkä, ohut ja suora puun oksa tai karahka.

   Käytin riukua tukena ylittäessäni puron.

Taivutus

yks. nom. riuku, yks. gen. riu'un, yks. part. riukua, yks. ill. riukuun, mon. gen. riukujen, mon. part. riukuja, mon. ill. riukuihin.

Synonyymisanakirja

riuku

1. kanki, keppi, ruipelo, salko, tanko, salko, seiväs, tanko, seiväs.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Riuku kaatui tuulessa.
Isä rakensi riukukatoksen.
Riukujen väliin laitettiin verkko.

Pikku ryssä pantiin juoksemaan valkoinen, mustilla asteviivoilla varustettu riuku selässä kauas pitkin aukihakattua linjaa

Käännökset

Riimisanakirja

riuku rimmaa näiden kanssa:

liuku, tiuku

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

riuhtaista, riuhtaisu, riuhtoa, riuku, riuna, riuska