suokukko
substantiivi
-
Suosirkku, joka pesii kosteikoilla ja soilla.
Suokukon laulua voi kuulla keväisin soilla.
Taivutus
yks. nom. suokukko, yks. gen. suokukon, yks. part. suokukkoa, yks. ill. suokukkoon, mon. gen. suokukkojen, mon. part. suokukkoja, mon. ill. suokukkoihin.
Esimerkit
Lintuharrastajat etsivät suokukkoa suolta.
Suokukko on kaunis ja värikäs lintu.
Suokukko pesii kosteikoilla eri puolilla Suomea.
Etymologia
suo + kukko; 'suo' on kosteikkoalue, 'kukko' on lintu tai eläin.
Käännökset
Liittyvät sanat
kukkoLäheisiä sanoja
suokasvillisuus, suokorte, suokukka, suokukko, suola, suola-aavikko