superlatiivi

substantiivi

  1. sanavartalon korkein aste; kieliopillinen termi joka kuvaa 'parhaimmuutta' tai 'huonoimmautta'

    Sana hienoin on adjektiivin hieno superlatiivi.
Taivutus

yks. nom. superlatiivi, yks. gen. superlatiivin, yks. part. superlatiivia, yks. ill. superlatiiviin, mon. gen. superlatiivien, mon. part. superlatiiveja, mon. ill. superlatiiveihin.

Synonyymisanakirja

superlatiivi

  1. paras, parhain, huonoin, pahin, eniten, pienin, vähäisin.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Superlatiivilla kuvataan ylivertaisuutta.
Kieliopista käsiteltiin superlatiivien käyttöä.
Hänen saavutuksensa olivat todelliset superlatiivit.
Esityksessä käytettiin paljon superlatiiveja.
Taiteilijalle myönnettiin superlatiivinen tunnustus.

Etymologia

Latinasta: superlativus 'ylin aste'

Riimisanakirja

superlatiivi rimmaa näiden kanssa:

datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

superlatiivinen, komparoida, positiivi, pisin, vertailuaste

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro