surkeilla

verbi

1. Valittaa tai olla surumielinen jostakin.

   Hän surkeili kohtaloaan koko päivän.

Taivutus

yks. nom. surkeilla, yks. gen. surkeilen, yks. part. surkeili, yks. ill. surkeilisi, mon. gen. surkeilkoon, mon. part. surkeillut, mon. ill. surkeiltiin.

Synonyymisanakirja

surkeilla

1. valittaa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän alkoi surkeilla virheensä vuoksi.
Surkeiltiin sitä

Käännökset

Riimisanakirja

surkeilla rimmaa näiden kanssa:

makeilla, pakeilla, lohkeilla, puhkeilla, paikkeilla, keskipaikkeilla, halkeilla, jalkeilla, kulkeilla, tunkeilla

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

surkea, surkeasti, surkeilematon, surkeilla, surkeilu, surkeus