surkeilu
substantiivi
-
Valittaminen tai surkuttelu.
Liiallinen surkeilu ei auta ketään.
Taivutus
yks. nom. surkeilu, yks. gen. surkeilun, yks. part. surkeilua, yks. ill. surkeiluun, mon. gen. surkeilujen surkeiluiden surkeiluitten, mon. part. surkeiluja surkeiluita, mon. ill. surkeiluihin.
Esimerkit
Surkeilu ei auta ketään.
Lopeta surkeilu ja tee jotain asialle! Surkeilua kesti koko päivän.
Käännökset
Läheisiä sanoja
surkeasti, surkeilematon, surkeilla, surkeilu, surkeus, surkimus