surkimus
substantiivi
-
Henkilö, joka on hyvin huono jossakin tai epäonnistunut jatkuvasti.
Häntä pidettiin luokan surkimuksena.
Taivutus
yks. nom. surkimus, yks. gen. surkimuksen, yks. part. surkimusta, yks. ill. surkimukseen, mon. gen. surkimusten surkimuksien, mon. part. surkimuksia, mon. ill. surkimuksiin.
Esimerkit
Hän tunsi olonsa surkimukseksi epäonnistumisen jälkeen.
Älä mökötä kuin surkimus
Käännökset
| ranska | poule mouillée (f) |
| saksa | Schwächling (m), Feigling (m), Weichei |
| italia | femminuccia, coniglio, fifone, codardo, vigliacco, pollo, merlo, mollusco, pappamolle, smidollato, rammollito |
| venäjä | слаба́к (m), хлю́пик (m), тря́пка (f) |
| ruotsi | ynkling |
Slangisanakirja
-
surkkis
Riimisanakirja
surkimus rimmaa näiden kanssa:
raakimus, laiskimus, tutkimus, mediatutkimus, biopsiatutkimus, lukijatutkimus, mielentilatutkimus, nollatutkimus, markkinatutkimus
Läheisiä sanoja
surkeilla, surkeilu, surkeus, surkimus, surku, surkuhupainen