tiinu
substantiivi
-
Vanha, maapalloista käytetty puuastia, käytetty säilytykseen tai kuljetukseen.
Navetassa oli suuri maitoon tarkoitettu tiinu.
Taivutus
yks. nom. tiinu, yks. gen. tiinun, yks. part. tiinua, yks. ill. tiinuun, mon. gen. tiinujen, mon. part. tiinuja, mon. ill. tiinuihin.
Esimerkit
Vanhassa tiinussa säilytettiin marjoja.
Tiinussa oli kirkasvaahterasiirappia.
Tiinu on perinteinen maalaissäiliö.
Käännökset
Riimisanakirja
tiinu rimmaa näiden kanssa:
ainu, vainu, keinu, pihakeinu, puutarhakeinu, nuorakeinu, narukeinu
Läheisiä sanoja
tiineys, tiineysaika, tiineyttää, tiinu, tiipii, tiira