titteli
substantiivi
-
arvonimi tai ammattinimike
Hänen tittelinsä on toimitusjohtaja.
Taivutus
yks. nom. titteli, yks. gen. tittelin, yks. part. titteliä, yks. ill. titteliin, mon. gen. tittelien titteleiden titteleitten, mon. part. tittelejä titteleitä, mon. ill. titteleihin.
Esimerkit
Hänellä on hieno tieteellinen titteli.
Myyjän uusi titteli vaikutti motivaatioon.
Titteli kertoo asemasta työpaikalla.
Hän on ylpeä saamastaan tittelistä.
Yhteiskunta arvostaa usein tietynlaisia titteleitä.
(Minulla oli tämmöinen titteli kansan seassa lähtemättömästi ja taitaa olla yhä vieläkin.) Vouti oli siihen vastannut, että kenraalskan oma perunamaa olisi ensin saatava selväksi ja ettei siihen enää menisi kuin huomispäivä
Etymologia
Lainattu ruotsin sanasta 'titel', joka tulee latinan sanasta 'titulus'.
Käännökset
| englanti |
title |
| saksa | Titel (m), Benennung (f) |
| venäjä | ти́тул (m), зва́ние, обозначе́ние, назва́ние |
| ranska | appellation (f) |
| puola | oznaczenie |
| ruotsi | benämning, beteckning |
Liittyvät sanat
tituleerata, virkanimike, arvonimi, nimiö, tukkaLäheisiä sanoja
titityy, titrata, titraus, titteli, tittelinkipeä, titteri